33. haaste, sattuma.

Olen varma, että minulla on kanssasisaria (ja veljiä) tässä asiassa, josta niin harva ääneen puhuu saatika siitä kirjoittaa. Pakko olla. Asiasta, joka on vähäpätöinen, mutta äärimmäisen raivostuttava.

Loppiaisena, milloin sitä kuka viettääkin, koti riisutaan joulukoristeista ja palataan normaaliin arkeen uudenvuodenlupauksineen ja muine rutiineineen. Joulukuusesta joulupallot takaisin pakkauksiinsa, ikkunalaudoilta jouluhahmot pahvilaatikon pohjalle ja kimaltelevat jouluköynnökset nipussa paperipusseihin. Viimeisenä joulukuusenkynttilöiden setviminen takaisin laatikkoonsa. Kun joulukuusenmatto ja kaikki koristeet on laitettu pakkauksiinsa ja ne vuorostaan pahvilaatikoihin, joissa lukee 'joulukoristeita' , sekä kädet on pesty kaikesta kimalteesta ja lattia lakaistu neulasista on lopputarkastuksen aika. Ettei mitään nyt vaan jää taas huomaamatta. Että kaikki koristeet on varmasti kerätty pois. Kaksi kierrosta ympäri talouden ja tyytyväinen myhäily "tänä vuonnapa keräsin kaikki koristeet kerralla".

Joten nyt, kuukautta myöhemmin, huomaan että ikkunoissa roikkuu vielä rautalankasydämet. Ja seinällä joulutähdet. Miten??!

371921.jpg
Prkl.