No en, enhän ole suunnitellut haluavani vielä yhtään kesäneulettakaan. Syksystä lähtien tarkoitus on ollut kaivaa neulekone esiin ja surauttaa puuvillahame villaraidoin, mutta jatketaan sen suunnittelua taas syksyn tultua...
Viikonloppuna vauvanpeitto pääsi vihdoin oikealle omistajalleen, joka ei tosin asiaa suuremmin noteerannut vaan nukkui kuistilla koko vierailun ajan. Koska peittolangoista jäi, tietenkin, älyttömän pienet tumpulat lankaa neuloin niistä vielä pienen pienet sukat (tosin ei villasukkia kait enää käytä muut kuin me palelevat aikuiset) ja koska lankaa jäi vielä senkin jälkeen virkkasin pienen pussin jonne ne pienet sukat sai kätevästi. Jipii, ei turhanpäiväisiä jämälankoja jotka kuitenkin sikiäisivät laatikon pohjalla uusiksi jämälangoiksi!

Seuraavaksihan suunnittelin tekeväni vauvanpeitosta seuraavan version, aikuispeiton tervakkeelle. Lauantai-iltana kuitenkin valaistuin; minähän haluan kesäksi raidallisen, virkatun topin jota käyttää farkkujen ja bikinien yläosan kanssa. Sellaisen jossa sidotaan naru niskan taakse (tosi kätevää isorintaiselle) ja jossa yläselkä jäisi paljaaksi (tosi näppärää koska minulla ei kuitenkaan ole aikaa ruskettua). Joten nyt on vain löydettävä malli (muistaakseni jossakin 90-luvun lopun Novitassa oli virkattuja rantavermeitä, se yksikin beachame on edelleen koukkuamatta) ja langat.

-------------

Minun mielestäni neulelangat ovat usein ällistyttävän kalliita, vaikka lankojen kanssa puleeran 'työnkin' puolesta. Jos viidenkymmenen gramman kerä maksaa yli neljä euroa niin se saa minulla aikaan otsaryppyjä. Kunnon kurtut sain aikaan Anttilan lankaosastolla törmätessäni kevään uutuuteen, Salsaan. Olkoonkin sadan gramman kerä, mutta 12,90 on silti t_o_s_i paljon.