Perjantainen päättötyön esittely tuntuu jo kovin kaukaiselta. Sitä innostuneempi olen lankakassista, jonka ystäväni toi tullessaan kuuntelemaan ylipitkää esitelmöintiäni (itse asiassa jo perjantaina tuo lankasatsi oli kiinnostavampi kuin oman esitelmän pitäminen). Ja koska meillä on digikamera edelleen toimintakyvytön (no mihinkäs se siitä muuttuis) joudun jälleen kerran vain kuvailemaan sanallisesti mitä mahtavaa ja upeaa täällä ainaoikeassa onkaan...
-toivottavasti tarpeellinen määrä (no omapahan on vika mikäli arvoin väärin) Mandarin Petit-lankaa kesätoppiin. Väreinä turkoosi, valkoinen ja ruskea.
-beigeä Kitten Mohairia neulottuun kolmiohuiviin. Vielä tartteis jonkinlaisen ohjeen, joku pitsineule olisi kiva, kiitos.

Tiedättehän, kun koirat kohtaa jonkun aivan uskomattoman upean hajun, niin ne alkavat kieriskellä tämän ihastuksen aiheuttajan päällä/vieressä/ympärillä? Niin, siinä lankakassissa oli vielä kaksi vyyhtiä Grignascon merinosilkkiä (75% ja 25%), joka ei kylläkään haise kovin kummoiselle, mutta tuntuu sitäkin pehmeämmälle ja saa aikaan ajatuksen siitä että riipisi vaatteet pois päältään ja alkaisi pyöriskellä näiden lankojen päällä. Sanokaa perverssiksi, jos haluatte. Harmi kun tuli vaan kaksi vyyhtiä tilattua...

Huomenna huristelemme jälleen kuusi tuntia päästäksemme omaan 'lomapaikkaamme'. Siellä odottaa ruokkoamaton pihamaa, kylmä pohojalaane tuuli sekä melkein valmis virkattu peitto. Peiton aloitin syksyllä ja urheasti olen sen aina sinne jättänyt, odottamaan seuraavaa kertaa. Tällä reissulla saan peiton valmiiksi ja vast'edes voin käpertyä sohvan nurkkaan lämmittelemään aina ensimmäisenä iltana, kun lämpötila ei talossa ole vielä noussut tarpeeksi.