Ihan kaikkialla törmää tähän meemiin. Kaksi päivää, tai itseasiassa se oli yöllä, sitten ryhdyin pohtimaan omia omituisia tapojani. Tänään tulin siihen tulokseen ettei niitä ole. Suurin osa usein esiintyvistä tavoista on vain käytännöllisiä, mielestäni.
Kuten
- peruutan aina parkkiruutuun. Oli kyseessä normiruutu tai taskuruutu. Niin paljon helpompaa.
- kaupassa kurkistan aina ostoskorin pohjalle, ennen kuin tartun siihen. Likaiset korit jäävät ottamatta. Miksei niitä koreja voi pestä ainakin kerran vuodessa?
- lasken usein keskiarvoja asioista. Päättötyössäni luonnostelin n. 10 luonnosta päivässä, sitä edelliseen päättötyöhön meni yli 2km paperinarua. Erästä ryijyä ommellessani nopeuteni oli 0.012m2 tunnissa. Ajan viikossa vähintään 600km. Juoksen 5km puolessa tunnissa. Lasken kuitenkin arvoja ainoastaan itseäni kiinnostavissa asioissa, niissä joissa yritän tulla paremmaksi/nopeammaksi.
- lainaan kirjojani ainoastaan ihmisille, joiden tiedän käsittelevän kirjoja hellävaraisesti. En voi sietää sitä, että kansipaperi on repeillyt tai rutussa, saatika että kirjani lainaaja ei käyttäisi kirjanmerkkiä vaan taittaisi siltä niskat aina käsistään laskiessaan.
- en juo kahvikuppia tyhjäksi. Jätän lautaselle haarukallisen verran ruokaa. En tiedä mistä se johtuu, mutta jossain päin maailmaa tämä katsottaisiin kohteliaisuudeksi. Ainoa hieman omituinen, ja huono, tapani.

Sitä on niin tavallinen:-D.