Tällä kertaa ei sanaakaan neuleista.

Öisin on mukavaa pyöritellä karamelleja suussa, samalla kun kurvailee enemmän tai vähemmän pimeällä taipaleella, paremmassa tai huonommassa säässä. Ehdottomia suosikkejani ovat Dietorellen mansikkakaramellit, joita harmikseni saa vain joka kolmannesta kaupasta. Sokerittomuus on plussaa, muuten hampaat ovat aamulla työvuoron loputtua yltä päältä tahmeat, yäk.
Eilen lampsin jälleen karkkihyllyä päästä päähän todetakseni, että olen jälleen mansikkakaramellittomassa supermarketissa. Sokerittomien, pitkään suussa kestävien karkkien löytämisen luulisi olevan helppoa, varsinkin kun suurempien kauppojen karkkiosastot ovat kooltaan samaa luokkaa kuin kaksiomme. Mutta ei.
Lopulta päätin kokeilla Vicksin Red Energy-pastilleja, vaikka en yleensä pidä kurkkupastilleista niiden (usein) suunnattoman väkevyyden vuoksi. Kyseiset pastillit sisältävät kofeiinia, tauriinia ja guaranauutetta, joten mikäpä sen parempi vaihtoehto yötyöläiselle kuin piristävät karkit.
En ole ikinä poiminut karkkihyllystä mitään, mikä maistuisi näin kummalliselle. Maku ei ole suoranaisesti paha, hyvästä se on erittäin kaukana. Kaksi pastillia riitti yöksi, useampi olisi ollut makuaistille liikaa. Kurkkupastillille tyypillinen väkevyys sentään puuttui, onneksi. Yhtä omituiseen makunautintoon olen törmännyt viimeeksi -99 Välimerellä, jolloin eräs mauste sai minut aina kakomaan, sillä maku yhdistyi joka kerta jotenkin omituisesti mielikuvaan muovipussista(??!) ja tunsin aina tukehtuvani (siihen olemattomaan muovipussiin).

Olin virkeä koko yön, vaikka nukuin illalla vain pätkittäin. Lopetin työt jopa puolta tuntia aiemmin. Ehkä se maku muuttuu jossain vaiheessa paremmaksi?