Kun luulin selviäväni tästä(kin) keväästä hengissä iskivät siitepölyt salakavalasti ja voimalla. Idästä ei tule auringon lisäksi mitään hyvää, pitäkööt siitepölynsä. Pakkoko niitä on tänne päästää? Neljä päivää kestin taukoamatonta kurkun kutisemista, yskimistä ja sen myötä kuristumisen tunnetta kun nielu kakomisen tuloksena turpoaa. Työskentely öisin riittää, vapaalla ollessa olisi kiva nukkua. Enemmän kun neljä tuntia yössä. Toclase yskänlääke tuntuu heti helpottavan, ja henkikin kulkee. Vinkumatta.

Koska Äiti Luonto on pitänyt meikäläistä otteessaan jo muutaman viikon, on neulomisrintamalla ollut hiljaista. Kuten kaikilla muillakin rintamilla töitä lukuunottamatta. Pitsipusero edistyy jotenkuten. Kummallista, miten niin simppeli pitsikuvio saa kädentienkavennukset salakavalasti kaventumaan enemmän kuin tarpeen. Vaikka kuinka yrittää seurata että lisäyksiä tulee kavennusten jälkeen tarvittava määrä. Värien vaihtoa olisin voinut miettiä, edes kerran. Raaka väristä- toiseen- vaihto ei ehkä näytä parhaimmalta, mutta tulipahan aloitettua. Värit eivät myöskään vaihdu takakappaleessa samaan aikaan kuin melkein valmiissa etukappaleessa. Valmiissa puserossa ovat olkasaumat varmasti eri paikoissa.

Silti uskon ja luotan, että tästä tulee hieno pusero.


Etukappaleet tulevat varmasti olemaan uniikkeja kappaleita, kahta samanlaista ei löydy.