Koska blogin tuunaaminen oli hermoja raastava kokemus yritin vuorostani rentoutua. Nojatuolissa (=neuloen) se ei olisi onnistunut, sillä ruokapöytä (jolla läppäri makaa aina, paitsi silloin kun on sängyn alla) oli liian lähellä. Ja koska mikään ei ole  niin tärkeää kuin puutarhan hoito, päätin siirtyä parvekkeen tuunaamiseen.
Kukkapuutarhalta tultuani totesin multaa löytyvän taloudestammme liian vähän ja suuntasin rautakauppaan multaostoksille. Tultuani rautakaupasta totesin kukkia olevan liian vähän. Pirullista kun on iso parveke.

Ja sitten joku oli tunkenut postilaatikkooni 110. kohtaisen meemin.


Ainaoikean ulkoasu saa toistaiseksi (eh..) pysyä nykyisellään. Arvelinkin virkkuukoukusta olevan haittaa (ainahan niistä on, kadoksissa/poikki/tai jäänyt niisimisen jälkeen pirran alle(oma bravuurini)) pieniresoluutioisella näytöllä, mutta en aio tehdä virkkuukoukun suhteen mitään. Eiköhän se(kin) siitä joskus katoa.


Parveke saa tänäkin kesänä annoksen pinkkiä kaikessa sen väriskaalassaan. Tulppaaneja meillä ei tosin kasvateta.