Aloitetaan sunnuntai-iltapäivänä veneen vesille laskulla. Kun yksi maakrapu järvisuomalainen, yksi pohjanmaalainen ja yksi purjehtija laskevat purjevenettä vesille on oikeastaan ihan hyvä, että entinen omistaja tulee neuvomaan. Alkuillasta alkaa epäilyttämään että työsiirtolaan lähtö viivästyy. Ja viivästyykin, kolmella tunnilla. Perillä ollaan aamukolmelta, kun takana on kuusi tuntia melko rauhallista ajoa tyhjillä maanteillä.

Linnut olivat taas tehneet pesän savupiippuun. Huolimatta siitä, että piippu oli peitetty verkolla. Onneksi saunanhormi oli tänäkin keväänä jätetty rauhaan. Pihamaan niittämisessä meni taas aikaa monta päivää. Ostin Kauhavan Kangasaitasta muovikudetta josta aion virkata säilyttimen jahka kerkeän. Lankaa en ostanut yhtään. Enkä matonkuteita. Mikä itsekuri.
Kotiin tullessa ajoin automme, tuon saksalaisten vastineen ladalle, puskurin ruttuun. Jos autolla voi olla huono karma, niin tuolla on. Toistaiseksi kattoluukku on toiminut sentään hyvin.
Miäs alkoi pelkäämään kyydissäni.

Purjehtimaankin on opeteltu. Ja käyty ajelemassa moottoripyörällä. Ostin myös kuntosalikortin, ja kävin tällä viikolla ensimmäisen kerran lenkillä sitten siitepölyaikojen.

Helteisen kesäkuun kunniaksi neulon villasukkia. Ja koska juhannuksen myötä ollaan melkein talvessa ja puolipimeässä, niin jalkalampun valaisimista pimeni 2/3. Ja villalanka on mustaa.


Purjeveneessäkin on paljon naruja, jotka menevät samoilla tavoin solmuun kuin neuloessa.