Jo 16 vuotta se on iskenyt joka kevät, korkeana. Joka kevät olen lohduttanut itseäni "sitten joskus"-ajattelumetodilla. Parina viime keväänä olen saanut kuumetta hillittyä melko hyvin.

Kunnes keskiviikkona soitin Miähelle, joka oli saapumassa kotiin (olen ollut koko talven viikkoleskenä, mutta se on nyt ohi). Puolusteleva ääni puhelimessa sanoi "En voinut sille mitään, oli pakko käydä ostamassa"

96472.jpg
Joten minä haluan nyt oman. Toisenlaisen. Vähän pienemmän. Mieluiten heti. Ei nukuta eikä ole nälkä.

Ja jotta tässä olisi ei olisi vielä tarpeeksi, pitäisi opetella vielä purjehtimaankin. Nopeasti. En ole ikinä ollut purjeveneessä.

Neulomaanko? Ehkä hetkeksi...