Synttärihuivi ei kerennyt synttäreiksi valmiiksi. Onneksi arpajaishuivi pelasti. Hauskaa oli silti. Ehkäpä saan synttärihuivin joskus valmiiksikin.

Jotkut päivät eivät vaan suju. Puhumattakaan viikoista.

Masentaa huomata, että ei tule kuulluksi parisuhteessaan. Että onkin ainoa joka yrittää kantaa huolta molempien viihtymisestä, saatika että tuijottaisi vain omaan napaan. Joten loppui huolenpito minunkin puoleltani, mitäpä sitä tässä enää meikäläinenkään välittämään.

Töissä sanoi toinenkin kesäpoika itsensä irti, vaikka oli lupautunut jatkamaan osa-aikaisena. Ihme työmoraalit nykyajan nuorilla (miehillä). Ja koska työt eivät kuitenkaan vähene, joudumme me muut raatamaan kovemmin.

Aamulla luin lehdestä että taideteollisuusoppilaitokseni lopettaa. Tuosta noin.