Nyt edetään jo torstaita, enkä ole tällä viikolla neulonut ensimmäistäkään silmukkaa. Tolkuton työnteko öisin, päivisin ja iltaisin pitää touhukkaana ja väsyneenä niin, ettei neulomiselle ole tällä viikolla suotu kuin yksi ajatus (Kaveri täyttää vuosia, siis miksen neuloisi vaikka fifiä tahi virkkaisi jonkinsorttista huivia lahjaksi? -Millä ajalla?)

Meni kolmekymmentä vuotta ennen kuin tutustuin suklaamuroihin lähemmin. Olen pitänyt niitä lähinnä turhana hapatuksena, epäterveellisenä ylimääräisenä energiana ja lasten pilaamisena. Kunnes työpajan keittiössä oli korissa omituisia koiranraksuilta näyttäviä palleroita. Seuraavaksi ihmettelin, maistettuani varovasti (olivathan ne leipäkorissa pöydällä eikä lattialla), kuinka onkin niin pieniä keksejä tehty. Sitten näin pussin 'suklaamuroja'.
Olen koukussa. Heikko on ihmisen mieli.