Heräsin kaksi tuntia sitten. Olo on yhtä nuutunut kuin jos olisin herännyt kuusi tuntia sitten. Yötyö se osaa viedä ihmisestä mehut.

Koska lenkille suoriutuminen innostaa nyt yhtä vähän veroilmoituksen tekeminen, voisi istahtaa nojatuoliin ja ottaa kutimet hyppysiin (jotka ovat nykyään ihmeen jäykät ja kipeät heräämisen jälkeen -nivelrikkoko, jo kolmekymppisenä?). Tai sitten voisi lähteä ulos kävelylle, kun ulkoministeritkin on saatu ulos kaupungista ja elämä palautunut raiteilleen.

Odotin torstaita monta viikkoa ja kun se tuli en muistanut koko asiaa. Silloin tuli tasan kolme vuotta siitä, kun viimeeksi tupakoin. Ehkäpä ensi vuonna muistaisin paremmin, vai lienekö tupakoimattomuus on jo niin normaalia ettei siihen enää kiinnitä huomiota. Tupakoinnin lopettaminen kuulemma säästää rahaa. Voin vahvistaa ettei näin ole.

Kävin eilen sienestämässä mukanani entinen paras ystäväni, jonka kanssa olemme löytäneet toisemme monen vuoden tauon jälkeen. Kävelimme metsässä ja puhuimme. Kuudessa vuodessa kertyy paljon vaihdettavia kuulumisia. Sieniä löysimme kolme kappaletta ja nekin olivat tuntemattomia.