Prosessi on kuulemma tärkein. Että matkalla lopputulokseen voi oppia uutta käsittelemästään asiasta sekä itsestään. Näin koulussa opetettiin, ja moni koulutoveri sanoikin olevansa prosessi-ihminen. Tekeminen oli tärkeämpää kuin se mihin päädyttiin.
En ole päässyt sisälle siihen miksi prosessin pitäisi olla Se Juttu. Minusta ykkössijalla on lopullinen tuotos, riippumatta miten siihen päädytään, ja onko sitä ennen kivaa vai ei. Ylenpalttisen pitkät ja hitaat prosessit saavat minut repimään hiuksia, sillä kun on päämäärä, niin siihen on pyrittävä tinkimättömästi ja mieluiten vauhdilla, sanokaa minun sanoneen. Ehkä siksi plastisen tunneilla elävän mallin piirtäminen oli tuskaa, koska koko päivä yhden kuvan piirtämiseen on sai-raan hi-das-ta. Croquie taas sopi kohdalleni paremmin kuin hyvin, 1min-5min/kuva ja sitten seuraava.

Mielessäni on pyörinyt projekti, johon kuluu aikaa. Ja tässä tapauksessa lopputuloksen määrää täysin prosessi ja sen kulku. Ehkä jopa opin itsestäni jotain. Tänään opin niinkin konkreettisen asian kuin että ulkona on tajuttoman kylmä neuloa. Muut sen jo tiesivätkin.