Galleriassa kävivät tänään ovet tiuhaan ja iloinen puheensorina sekä työn äänet täyttivät paikan, kun espanjalaiset taiteilijat kokosivat näyttelyään. On aina jotenkin virkistävää keskustella muiden tekijöiden kanssa, ja vielä virkistävämpää se on ulkomaalaisten kanssa. Yhteisiä puheenaiheita löytyy: työhuoneiden saatavuus ja vuokrataso, töiden/teosten myynti, eri kaupunkien kulttuuri-ilmapiiri jne.

Istuessani kahvilla viereeni istahti naistaiteilija, jonka kanssa juttelin pitkän tovin. Tämä espanjalainen asuu tällä hetkellä Berliinissä, joka on kuulemma taiteilijalle hyvä paikka työskennellä, mutta aikoo muuttaa Etelä-Amerikkaan. Ei ole hyväksi olla yhdessä paikassa liian kauaa (tässä kohtaa olin sanomatta, että olen asunut täällä koko ikäni...). Hän kysyi olenko kuvataiteilija vai minkä alan tekijä. Kerroin mille alalle olen valmistunut, mutten ole juurikaan ehtinyt omia töitä tehdä. -Miksi?, hän kysyi. Kerroin mihin aikani menee (kolmeen työ- ja yhteen opiskelupaikkaan) ja hän katsoi minua hetken hämmentyneenä ja tokaisi "-So....you really are a machine?"

Ehkä minun pitäisi tehdä jotain.