Olen jo pikkulikasta lähtien ollut kiinnostunut valokuvauksesta. Joskus teininä haaveilin jopa kuvaajan ammatista. En ole koskaan kehittänyt valokuvia itse, saatika että olisin opiskellut valokuvauksen tekniikkaa muutamaa pläräämäni valokuvausopusta lukuunottamatta. Olen siis peukalo keskellä kämmentä kameroiden kanssa ja pärjännyt lähinnä sillä, että osaan käsitellä kuvia jonkin verran, sitten jälkikäteen. Olen visuaalinen ihminen ja varsinkin valokuvat tekevät minuun usein suuren vaikutuksen. Ihailen siis sitä mitä en osaa, kuten kaikki muutkin.

Opiskellessa olin innoissani valokuvauskurssista. Ja sen jälkeen manguin itseni koulumme kolmannen ammattialan valokuvauskurssille mukaan. Ja kun koulussamme on nyt kolmatta viikkoa ulkomaalainen valokuvaaja opettamassa, olen norkoillut parhaani mukaan lähettyvillä ja korvat pitkällä yrittänyt imeä kaikkea tietoa. Viime viikon lopulla kävin kysymässä saisinko liittyä tunneille vähäisellä vapaa-ajallani. Sain luvan.

Miäs pitää siirtää talviaikaan. Pyysin herätystä kello yhdeksitoista ja sain sen kello kahdeksitoista. Joten  myöhästyin iltapäivän tunneilta. Torstaina uusi yritys, huominen menee opettaessa.