Pidimme lauantaina bileet kavereille. Kirjoittelin viime viikolla juhlista itselleni muistilappuja sinne ja tänne, enkä kiirehtinyt siivoamisen suhteen. Lauantaiaamuna menin vielä opiskelemaan, ja iltapäivällä käväisimme veneilemässä. Kerkesin juuri käymään suihkussa ja silppuamaan salaatit kun ensimmäiset vieraat tulivat. Miten niin aina viimetingassa?
Hauskaa oli, ainakin minulla. Puheensorina oli niin valtaisa (kuudestatoista kaverista, jotka eivät ole nähneet toisiaan joko pitkään aikaan tai ikinä, lähtee kyllä ääntä), että oli turha murehtia erilaisista musiikkimauista, sillä ei musiikki olisi kuulunut kuitenkaan. Kuten juhlien kutsuissa tulin todenneeksi; istumapaikkoja oli liian vähän ja sää oli hieno. Sunnuntaiaamuna makuuhuoneesta löytynyt lätäkkö kummastuttaa edelleen, sillä viinaksia se ei ollut. Onneksi lankkulattia ei kuitenkaan ollut tärveltynyt.

Tänään kirjoittelin muistilappuja aivan toisaalla. Piiiit-kän odottamisen ja haaveilun jälkeen istuin työhuoneessa, jonka tulen jakamaan kahden muun käsityöläisen kanssa, ja kirjasin ylös mitä kaikkea pitää muistaa tuoda. Käsipyyhkeitä, seinäkello, muovikoreja, henkareita, roskapusseja. Pyyhin pölyjä kattovalaisimista ja ikkunalaudoilta, laitoin ensimmäisenä paikoilleen huonekasvit (käsityöläinen, jos kuka, tarvitsee rahapuun menestystä tuomaan) ja kasasin lainakangaspuut niiden omistajan kanssa. Oma kahvimuki pitää viedä, sen kanssa voi sitten istuskella työn lomassa, tai muiden kanssa keittiössä. Tai vaikka astella Saimaan äärelle ja ihastella veneitä.