Tällä viikolla on satanut melkein joka päivä. Toreilla on tarjolla mehevämpiä mansikoita, kuin ne juhannuksen tienoilla myydyt kuivat käkkänät. Ikkunoita ei ole tarvinnut tälläkään viikolla pestä, kuten ei viimeisenä kahdeksana viikkona muutenkaan milloin mihinkin syyhyn vedoten. Olen käynyt pienen tauon jälkeen taas kuntosalilla ja saanut itseni pienestä kipeäksi.
Isä haki alkuviikosta moottoripyörän lainaan. Viime viikolla oli puhetta parista päivästä, joka mielestäni tarkoittaa max. kolmea päivää. Joten olin pudota polvilleni, kun tämä parkkipaikallamme lähtöä tehdessään mainitsi, että jos ajaisi paikkaan X ja jos perjantaina tulisi takaisin. Siis neljä päivää!! Ja pyörällä ajamani kilometrit tuplaantuneet saadessani sen takaisin! Näillä sateilla, kun jalokivelläni on ajettu vain ja ainoastaan kuivilla keleillä. En nukkunut sinä yönä kovin hyvin.

Pyörättömänä olen joutanut mm. virkkaamaan. Aloitin pyöreän tyynynpäällisen. Meillä ei ole yhtään pyöreää tyynyä, mutta väliäkö tuolla. Kaikki muukin on viime viikkoina ollut hällä väliä-tyyliin, joten turha rikkoa kaavaa.

Piristystä on tuonut tapaaminen saksalaisen kutojan kanssa.  Mies on mielestäni melko nero kaikkine työtä  helpottavine keksintöineen. Tyyppi on vielä aurinkoinen persoona, joten kaikki pitävät hänestä. Saimme työnäytöksen ja esitelmöintiä viehättävässä vanhassa navetassa, jossa kesätyöpajansa toimii. Lupasin viedä kutojaystäväni naapurikaupungista vierailulle, mikäli tämä on vain kiinnostunut. Joten S ilmoittele.