Miäs on talven mittaan töiden ohella opiskellut, siinä missä minäkin. Keväästä lähtien olen saanut kuunnella valtakunnan kakkosjuhlasta, joka on sitten kesällä. Iltapuku hommattava ja kaikkea. Kyselyihini en ole saanut oikein vastauksia, tai ne ovat olleet niin ympäripyöreitä etten juurikaan ole viisastunut.
Puolitoistaviikkoa sitten sain käteeni lauantain ohjelman. Hirvittävä stressi, mutta en suotta kiirehtinyt, sillä koko juhlasta oli vähän maku mennyt. Neljä päivää ennen juhlia löysin punaisen iltapukuni ja ihanat sandaalini. Kolme päivää ennnen löysin kimaltavan iltalaukkuni. Kaksi päivää ennen sain vielä kampaaja-ajan. Puolivuorokautta ennen sain kyydin hommattua. Aivan liian helppoa, joten odotin illasta tulevan muuten katastrofaalisen.

Minkälainen RUK:n kurssijuhla sitten oli?
Luultavasti yksi ikimuistoisimmista illoistani. Minulla ei ole aikoihin ollut niin hauskaa! Miähen kurssikaverit olivat loistotyyppejä, vaimonsa mukavia ihmisiä! Nuoret upseerioppilaat näyttivät osa salskeilta nuorilta miehiltä ja osa niin älyttömän nuorilta. Daameilla oli kauniita iltapukuja. Parikymppisistä nuorista miehistä huokuva kukonpojan itseluottamus, energia ja porukan yhteenkuuluvuus oli aistittavissa koko illan. Muutama heistä lähestyi meitäkin, "herra ylikersantti, saako puhutella", ja kyselivät palveluksista ja kertoilivat innoissaan omista kokemuksistaan.

Illan päättänyt speksi, jonka oppilaat olivat itse rakentaneet ja jossa kaikki näyttelivät täysillä itsensä likoon laittaen, oli ehkä hienointa mitä olen aikoihin nähnyt. Lavalta säteilevä yhteishenki täytti koko maneesin, ja tunnelma oli valehtelematta katossa. Enkä ole aikoihin nauranut niin kovin!

Yritin illan aikana painaa mahdollisimman monet kasvot muistiin. Sillä niitä näkyy vuosien saatossa maamme ykkösriveissä.