Kuten kaikki muutkin työssäkäyvät ihmiset, olen minäkin ollut loman tarpeessa jo pitkään. Ainakin vuoden. Ja nyt se olis sitten täällä.
Kaikenlaista on pitänyt kesän mittaan tehdä, mutta ei vaan ole jaksanut. Matot on pesemättä, ikkunat on pesemättä, siivoamatta. En, en aio viettää lomaani siivoamalla, mutta jotain on pakko tehdä pian, sillä en usko että asustamme tätä residenssiä enää kahden, vaan seuranamme on iloisen kirjava pieneliöstö.
Viimeiset työyöt pääsin kurvailemaan firmaan hankitulla uudemmalla pakulla. Entinen oli rempattavana, ja mitä lie käynyt, mutta tilalle tuli uudempi, vauhdikkaampi ja kauniimpi nelikko. Pääsin ensmmäisenä totemaaan tämän auton varsin toimivaksi. Ilmastointi ja kaikkea. Satasen vauhti ihan huomaamatta. Turbo ei vingu, mutta annettakoon anteeksi.
Lauantaiaamun edetessä niihin kukonlaulun hetkiin, alkoi hiekkatiellä kuulumaan julmettua kolinaa ja olin jo varma, että takapuskuri on vähintään tippunut. Uutukainen tien varteen ja pahoin entein hipsuttelua auton taakse. Kaikki kohdallaan. Kurkkaus auton alle paljasti vararenkaan telineen kiinnikkeen lipsahtaneen auki ja teline se mekkaloi tietä pitkin viistäessään. Sateessa, housunpolvet ja työhanskat kurassa napsautin telineen paikoilleen ja jatkoin matkaa. Noin kahden kilometrin kuluttua mieleeni juolahti, että mahtoikohan siinä telineessä olla ihan sellainen vararengaskin. (Miten niin hidas ja loman tarpeessa?) Oli ollut. Siellä se odotti tien poskessa.
Tänä aamuna lopetettuani työt hetkellisesti kolmeen viikkoon, käytyäni torikahvilla ja nukuttuani neljä tuntia, päätimme ystäväni kanssa mootttoripyöräillä erään suositun mopoilutaipaleen. Ajattelin positiivisesti, vaikka taivas oli harmaa ja sateen mahdollisuus oli olemassa. Ei sada, kun tämä reissu on sovittu jo viikolla ja koska loma alkoi. Noin viidentoista kilometrin kuluttua alkoi sataa ja satoi koko vajaan yhdeksänkymmen kilometrin ajan. Ensimmäinen sadeajo. Todettua: housut pysyy kuivana, kiitos katteiden, kengät ei, kuten ei myöskään ajotakki, hanskat vuorostaan kestävät melko kuivana. Ahteristo kylmettyy, eikä kotona ole maitoa kuumaa kaakaota varten.
Aurinkoa odotellessa ja vaatteita kuivatellessa (sillä aion mopoilla lomalla, paljon) voi virkkailla pyöreää tyynynpäällistä tyynyyn, jota ei vieläkään ole. Eikä villasukkienkaan aloittaminen tällä hetkellä tunnu hassummalta ajatukselta.
![738818.jpg]()
Kaikenlaista on pitänyt kesän mittaan tehdä, mutta ei vaan ole jaksanut. Matot on pesemättä, ikkunat on pesemättä, siivoamatta. En, en aio viettää lomaani siivoamalla, mutta jotain on pakko tehdä pian, sillä en usko että asustamme tätä residenssiä enää kahden, vaan seuranamme on iloisen kirjava pieneliöstö.
Viimeiset työyöt pääsin kurvailemaan firmaan hankitulla uudemmalla pakulla. Entinen oli rempattavana, ja mitä lie käynyt, mutta tilalle tuli uudempi, vauhdikkaampi ja kauniimpi nelikko. Pääsin ensmmäisenä totemaaan tämän auton varsin toimivaksi. Ilmastointi ja kaikkea. Satasen vauhti ihan huomaamatta. Turbo ei vingu, mutta annettakoon anteeksi.
Lauantaiaamun edetessä niihin kukonlaulun hetkiin, alkoi hiekkatiellä kuulumaan julmettua kolinaa ja olin jo varma, että takapuskuri on vähintään tippunut. Uutukainen tien varteen ja pahoin entein hipsuttelua auton taakse. Kaikki kohdallaan. Kurkkaus auton alle paljasti vararenkaan telineen kiinnikkeen lipsahtaneen auki ja teline se mekkaloi tietä pitkin viistäessään. Sateessa, housunpolvet ja työhanskat kurassa napsautin telineen paikoilleen ja jatkoin matkaa. Noin kahden kilometrin kuluttua mieleeni juolahti, että mahtoikohan siinä telineessä olla ihan sellainen vararengaskin. (Miten niin hidas ja loman tarpeessa?) Oli ollut. Siellä se odotti tien poskessa.
Tänä aamuna lopetettuani työt hetkellisesti kolmeen viikkoon, käytyäni torikahvilla ja nukuttuani neljä tuntia, päätimme ystäväni kanssa mootttoripyöräillä erään suositun mopoilutaipaleen. Ajattelin positiivisesti, vaikka taivas oli harmaa ja sateen mahdollisuus oli olemassa. Ei sada, kun tämä reissu on sovittu jo viikolla ja koska loma alkoi. Noin viidentoista kilometrin kuluttua alkoi sataa ja satoi koko vajaan yhdeksänkymmen kilometrin ajan. Ensimmäinen sadeajo. Todettua: housut pysyy kuivana, kiitos katteiden, kengät ei, kuten ei myöskään ajotakki, hanskat vuorostaan kestävät melko kuivana. Ahteristo kylmettyy, eikä kotona ole maitoa kuumaa kaakaota varten.
Aurinkoa odotellessa ja vaatteita kuivatellessa (sillä aion mopoilla lomalla, paljon) voi virkkailla pyöreää tyynynpäällistä tyynyyn, jota ei vieläkään ole. Eikä villasukkienkaan aloittaminen tällä hetkellä tunnu hassummalta ajatukselta.
Kommentit