Nukuin taas pitkään, mutta se on luvallista lomalla ja omaa vuorokausirytmiään eläville yötyöläisille. Aamupalan jälkeen päätin vihdoin  ja viimein käydä lenkillä, jolle olen ollut menossa koko kesän. Toukokuu meni allergioita kärsiessä, kesäkuu meni huomaamattaan kunnon samalla rapistuessa. Ja nyt ajatus lenkille lähdöstä on ahdistanut, sillä tiedän kuinka huonontunut kunto ärsyttää, raivostuttaa ja saa aikaan huonon omantunnon.
Viime lenkistä, kunnollisesta sellaisesta, on jo todella aikaa sillä sykevyön patterikin näytti jo lopettaneen toimintansa. Tarkemmin ajateltuna en olisi kyllä halunnut sykettäni tietääkään. Nappasin soittimen taskuun ja päätin kävellä hyvällä omallatunnolla.
Heti, kun pääsin sille vanhalle lenkkipolulleni, alkoi mieli kirkastua ja oli pakko hölkätä ja kävellä vuorotellen. Kunto on huonontunut, maitohappokynnys laskenut, jalat olivat jäykät jne., mutta silti se oli nautittavaa!
Kun reippaasti askeltaen kävelin Saimaan rannalla vievää polkua ja nautiskelin lämpimästä kesätuulesta, välkehtivästä vedestä ja auringon piirtämistä varjoista, asteli polun poikki kaksi poikaa ja äiti tyytyväisen näköisenä pyyhe ympärillä, uimasta tulleita. Sillä hetkellä iski äärimmäinen onnellisuuden tunne.
Olin loistavalla tuulella kun saavuin kotiin.

Puhelimessa oli yksi vastaamaton puhelu. Ystävä oli moottoripyörällä tien päällä ja totesi, että saisin hänet kyllä kiinni (heh, niin varmaan...). Pikasuihku, soitto toiselle kaverille ja kaksin lähdimme ensimmäisen perään. Lampaitten ihmettelyä, jäätelöä ja suunta takaisin. Oli mukavaa ajella, musiikki soi korvissa eikä tuulikaan enää haitannut eilisen harjoittelun jälkeen.
Taas kahvia, pari puhelinsoittoa ja neljän mopon voimin naapurikaupunkiin koskea ihmettelemään. Matkalla näkyi uskomattoman hieno sateenkaari. Ja taas oli mahtava fiilis. Varsinkin koska sitä hetkeä oli jakamassa niin edessä kuin takana tulevat kaverit.
Jäätelöä, hetki rupattelua ja kotiin.

Saunanlauteilla lekottelua Miähen kanssa ja loistavaa ruokaa.

Voiko sitä täydellisempää sunnuntaita ollakaan.