Sain tällä viikolla uutta oppia kuntosalilla. Ystävä opasti omalla salillaan kaiken uuden saloihin; maastavedon (niin, olen mavettanut ainoastaan suorin jaloin) ja sumomaastavedon myötä takalistoni on ties monetta päivää kipeä. Tangolla ja vapailla painoilla kikkailu on hauskaa, uskon maastavetojen liittyvän suosikkiliikkeitten kastiin.
Kahden tunnin ruoskimisen jälkeen peilisalissa venytellessä huomasin taas kuinka kropan painopisteet ovat muuttuneet. Vähän, mutta huomaan sen itse. Mukavaa.

Loppuviikko meni täysin töitä tehdessä. Valvoin eilen 27h sillä en tuntenut väsymystä. En, vaikka ajattelin niiden kolmen oluen kaatavan tämän naisen sänkyyn alta aikayksikön. Harmi ettei minusta ole palomieheksi, voisin hyvin tehdä 24h työvuoroja.

Tällä viikolla tuli vuosi täyteen tässä asunnossa. Kaikki remontit on aloittamatta. Mitä nyt olohuoneen nurkkaan ilmestyi muutama kaapisto lisää odottamaan sitä hetkeä että keittiö remontoituisi. Vihaan edelleenkin oman työhuoneeni vaaleansinisiä tapetteja. Ne piti vaihtaa kesällä.

Miäs otti taas toisen työpaikan itselleen. Minusta se yksikin riittäisi, sillä näemme jo nyt todella harvoin ja silloinkin vain väsyneinä. Syyskuinen loma tuntuu olevan jo kaukana menneisyydessä.
Elän yleensä hetkessä, enkä murehdi tulevia enkä aina nykyisiäkään. Kun asioilla on tapana loksahdella. Tällä hetkellä suren kuitenkin jo valmiiksi sitä, että talven mentyä ja lumien sulettua täällä asuu kaksi täysin toisistaan vieraantunutta ihmistä.