Lauantaina oli sadonkorjuujuhlat, joita olin odottanut viikkotolkulla kuin hullu puuroa. Päivä työhuoneella, Miähen hoputtamista kun tämä istui 8 minuuttia ennen kyydin tuloa vielä pyyhe ympärillä, pikainen käynti työhuoneella (tämä huono muisti tekee joskus vielä hulluksi) ja bilepaikalle suoraan ruokapöydän ääreen.

Minulla oli äärettömän hauskaa. Muistelimme, ettemme olisi saaneet kaverikööriä kokoon ihan kokonaisuudessaan koskaan, ja viime vajaasta kokoontumisestakin oli jo useampi vuosi aikaa. Miähet isuivat omassa pöydässään ja me naiset omassa pöydässämme. Kävimme mm. eri kuntosaliliikkeitä läpi (harmittelimme toisen ystäväni kanssa ettei kolmas ystävä asu enää täällä, olisi niin kiva käydä sen kanssa salilla), pidimme hillittömästi hauskaa ehkäisyrenkaan kustannuksella, puimme kenellä on kovin stressi, kävimme lasten kuulumiset läpi, mietimme mitä haluamme; yksi haluaa valtaa, yksi tahtoo sen ensimmäisen lapsen, minä haluan monttupyörän, yksi ei tiennyt mitä haluaa ja yhdeltä ei taidettu edes kysyä.

Onneksi otin kameran mukaan. Ryhmäkuvassa aistii sen nautinnon, kun kaikki ovat koolla.

Eilen järkyttävä krapula iski päänsäryn merkeissä. Odotin kauhulla tätä päivää (yhteensä 13h töitä) sen neljän tunnin aikana, jota olin hereillä. Mutta olo on kuin peipposella. Ei ne kaikki yli kolmekymppisten krapulat kestä kahta-kolmea päivää...

Kahvi piristää.