Viikko sitten olivat ensimmäiset keväiset säät. Maanantai- iltana, kun ulkona oli vielä lämmintä ja valoisaa, sidoin lenkkareitten nyörit ja lähdin pitkästä aikaa lenkille. Jolkottelin, ihastelin keväistä säätä ja olin onneni kukkuloilla. Voisin juosta niin pitkään kuin haluaisin, ei mitään kiirettä koska työtkin kutsuivat vasta seuraavana aamuna. Ihmeellistä tämä yhden työn tekeminen.

Koska minulla no nyt aikaa harrastaa ja liikkua, olen lähes joka ilta kuntosalilla. Paino on lähtenyt reippaaseen laskuun ja vatsan seutu on selvästi jo hieman kutistunut.
Työhuone on ollut vähällä käytöllä, mutta tällä hetkellä siellä odottavat kaikkien muiden hyväksi tehtävät työt ahdistavat hieman liikaa. Mutta jospa sitä tällä viikolla jo kampeaisi omaan työhuoneeseen kangaspuitten ääreen...

Päivätyössä on kivaa. Sain toisen ryhmän jo vähän innostumaan tuotesuunnittelusta. Toinenkin ryhmä on mukava ja herttainen, tosin joukossa on aina niitä joita opetettava aine ei niinkään kiinnosta, mutta kaikkia ei voi tavoittaa. Työ tuntuu helpolta, vaikka siinä joutuu antamaan itsestään paljon. Mutta että kolme taukoa päivän aikana, siistiä (kaikesta värjäyksestä ja kankaanpainannasta huolimatta) ja leppoisaa. Pienet asiat merkkaavat paljon.

Torstaina loppui odotus ja uusi moottoripyöräni siirtyi kotitalliin. Se tuntuu loistopeliltä!! Omamassaa on enemmän kuin edellisessä, se lienee osittain vaikuttaa pyörän vakaampaan kulkuun. Mokoma on aavistuksen verran liian korkea, pitänee tehdä asialle jotain. Mutta se kehrää!! Ja menee mutkiin pehmeästi! Ja näyttää komealle! Muidenkin mielestä, sillä lauantaiselta ajoreissulta tullessa minua seurattiin kotipihaan asti ja tentattiin pyörästä... Kuka lienee olikaan.

1442514.jpg