Pyhäinpäivänä seisoin iltapimeässä hautausmaalla  ja itkin vuolaasti liikutuksen kyyneleitä. Kaksikymmentäyksi palavaa kynttilää äitini haudalla. Niin paljon muistaneita ystäviä ja läheisiä.

Äidin vieressä ystäväni isä, viikkoa aiemmin haudattu, oli saanut jo hautakivensä.

---

Surun ensimmäisinä päiviä surunvalitteluita saapui niin lapsuudenkotiini kuin omaanikin. Ovikellossani roikkui tuolloin paperikassi, jossa oli kaksi suklaalevyä sekä kortti värssyineen ja lopuksi muistutus 'pidä rakas huoli itsestäsi'. Itkin lattialla polvillani omaa suruani sekä sitä, kuinka kiitollinen voin olla ystävistäni.

Tänään kollegalta saapui tekstiviesti, jossa ilmoitti ettei saavu sovittuun kokoukseen sillä rakas mummo oli kuollut aamulla. Kokoustin ja sen jälkeen, kaksi suklaalevyä käsilaukussani, ajoin kollegan luo. Aukaisimme suklaalevyt ja keitimme pannullisen kahvia.

Rupatellessamme puhelimeni piippasi jälleen tekstiviestin merkiksi. Siinä kahvipöydän ääressä, viestiä lukiessani, tuumin vieläkö ehtii kauppaan. Ja minkälaisesta suklaasta pitää mies, joka on juuri menettänyt isäpuolensa.