Pellava on hyvin kasvaneena noin metrin korkuista. Se nyhdetään maasta juurineen silloin kun lehdet ovat alkaneet jo kellastua, mutta siemenet eivät ole vielä ehtineet kypsyä.
Pellava rohkitaan jolloin varsista poistetaan haarat, lehdet ja siemenkodat. Tämän jälkeen pellavaa liotetaan jotta kuitukimppua ympäröivät pektiinikerrokset hajoavat, liotustapoja on useita; esim. ketoliotus, vesiliotus. Liottamisen jälkeen tapahtuu kuivattaminen, joko ulkona tai koneellisesti lämpimän ilman avulla. Kuiva pellava loukutetaan, eli sen varren puumaiset osat rikotaan. Tämän jälkeen tapahtuu lihtaaminen jossa tarkoituksena on poistaa loukutuksessa syntyneet päistäreet pellavasta. Viimeiseksi pellava häkilöidään, eli pellava 'kammataan' jolloin toisistaan erottuvat hienommat (aivina) kuidut sekä karkeammat (rohdin) kuidut.
Lujuus
Pellavakuidut ovat hyvin lujia, n. 55cN/tex.
Elastisuus
on pellavakuiduissa huono, jonka vuoksi pellava rypistyy vielä puuvillaakin helpommin.
Kosteuden vaikutus
Pellava on vielä hygroskooppisempi (vettä imevämpi) kuin puuvilla. Pellavan hyvä vedenimemiskyky tekee siitä erittäin sopivan pyyheliinamateriaaliksi. Pellavan kaupallinen kosteuslisä on 12%.
Kiilto
Pellavakuitujen sileydestä johtuen pellavalla on erittäin hyvä kiilto, varsinkin aivinakuiduilla. Sileän kuitupinnan vuoksi lika ei tartu pellavaan kovin helposti, joten pellava sopii myös pöytäliinamateriaaliksi.

Markula, Raija. 1996. Tekstiilitieto. WSOY, Porvoo