Tämä kiinalainen sananlasku olkoon otsikkona tämänkertaiselle polkkaukselleni. Aiheena käsityöläiset ja särvin leivän päälle. Mainittakoon ettei tarkoituksenani ole esittää ehdottomia totuuksia, ylipäätään totuuksia eikä maalailla piruja seinille. Sen sijaan nämä ovat ajatuksia jo useita vuosia tätä köyhistelyalaa opiskelleelta ja käsityöläisten arkea seuranneelta.

Puraisin itseäni poskesta kuullessani kuinka vastavalmistunut, joka suunnitteli tekevänsä alihankintatöitä alallaan, vastasi kysymykseen ketkä olisivat asiakkaita 'sukulaiset ja ystävät'. Sukulaiset, varsinkin vanhemmat, ovat oivia asiakkaita kun pikkutienestejä tarvitaan, siihen että ansaitaan todella tarvitaan jo suurempi suku. Ystävät vuorostaan lakkaavat kuitenkin jossain välissä vastaamasta puhelimeen siinä pelossa että taas se yrittää myydä jotain.

Lisätienestien saaminen on useimmilla haaveissa, kenelläpä pankkitili näyttää aina (tai edes joskus) saldoa joka hymyilyttää. Lisätienestien kohdalla minua askarruttaa kuitenkin muutama asia;
Mikäli ostat tavallisena kuluttajana tavallisesta marketista tavallista lankaa et saa sitä kovinkaan edullisesti, edes suurina määrinä. Joskus sattuu kohdalle hyviä tarjouksia, mutta kuka niihin aina tarvitessa törmää, en minä ainakaan...Kun hamstraamistasi langoista on kehkeytynyt monen illan tuotekehittelyn jälkeen hienoja tuotteita (oletetaan että on paikka jonne niitä voi jättää myytäväksi) ja ne ovat esillä kuluttajan saatavilla voi käydä näin "Aahh...ai tämä onkin tehty tästä Nevitan Hoppy-langasta...mites tämä malli meneekään...tuon vois jättää pois, muuten tämä on ihan kiva. Taidan käydä marketin kautta. Milläköhän puikoilla tämä on neulottu, pitää kokeilla...". Ja ensi viikolla asiakas on tyytyväinen säästettyään monta euroa neulottuaan 'samanlaisen' itse. Se, että hankkii lankansa lankatukuista ja tuottajilta ei toki estä kopioimista. Tarjolla on kuitenkin huomattavasti suurempi skaala materiaaleja, paksuuksia ja värisävyjä. Vaikka tuote olisikin helposti kopioitavissa, saattaa kuluttaja päätyä ostamaan sen sinun tekemäsi tuotteen koska "tää silkkivilla on aivan ihanan tuntusta, kokeile nyt! Pakko saada. Ukolle mä kerron että tää makso 20 egee vähemmän kun mitä hintalappu oikeesti sanoo..."

Yksityisenä voi, ja saa, tehdä ja myydä. On vain pidettävä huoli että verottaja saa tarvittavat tiedot ansioista. Yksityisenä henkilönä voi kuitenkin olla vaikeaa saada tuotteitaan myyntiin. Kauppias saattaa miettiä että onkohan tästä säännölliseen tavaran toimittamiseen kun kerran yritystä ei ole perustettu. Toinen, ja tärkeämpi, asia on arvonlisävero. Vaikka kauppias olisi kiinnostunut tuotteistasi, saattaa hän perääntyä saadessaan tietää että olet ns. nollaverollinen. Hän kun kuitenkin maksaa ALV:n jokaisesta myymästään tuotteesta, ja nollaverollisista tuotteista joutuu kauppias kärsimään enemmän. Tästä syystä moni käsityötuote jää meidän kuluttajien ulottumattomiin.

Perustettuaan yrityksen saattaa asiointi mm. lankatuottajien kanssa helpottua, onhan yrittäjä vakavammin otettavissa kuin harrastaja. Arvonlisäverollisena tuotteiden myyntikanavointi helpottuu, lisäksi voit vähentää materiaalikuluissasi jo maksetut aaälveet.
Kun harrastuksesta tekee ammatin sen kuva muuttuu, harrastuksiin ominainen vapaaehtoisuus jää ja tilalle astuu työn raskaan raataminen. Se, joka sanoo aina nauttivansa työstään valehtelee, tämä on mielipiteeni. Kun aiemmin on omaksi ilokseen tehnyt omaa tahtiaan, astuukin kuvioihin kello jonka kanssa on oltava hyvää pataa.' Tänään tein tunnissa vähän enemmän kuin eilen, mutta nopeampikin voisi olla.'
Yrittäjänä sitä ikään kuin joutuu yrittämään :-D enemmän, ja työtilaakin saattaa joutua miettimään tarkemmin. Tekstiilien kanssa puljatessa syntyy aina auttamattomasti tekstiilipölyä (mistä meidän kylppäriin tulee villakoiria vaikka pyykki käy siellä vaan pesukoneessa?!)  joten olohuoneen nurkassa sijaitsevasta työpisteestä kärsii koko perhe. Työhuoneen sijainti on mielestäni muutenkin mielenkiintoinen aihe. Osa-aikaisella yrittäjällä ei saa olla työtilaa (korjatkaa jos olen väärässä) joten ompelutyöt silloin tällöin keittiön pöydän ääressä ovat ok, mutta jos osa-aikaisena yrittäjänä toimii autokorjaajana ja omistaa autotallin niin onko ne autot korjattava siinä autotallin edessä, pihalla? Työmatkalla osaa olla myös suuri merkitys, se sijaitseeko työhuone yläkerrassa vai 2 km:n päässä voi vaikuttaa omaan (ja perheen) henkiseen hyvinvointiin paljon. Minä tarvitsen työmatkan, tai tässä tapauksessa koulumatkan, irtautuakseni ensin kotoa ja myöhemmin päivällä työstä(koulusta). Askel työhuoneen kynnyksen yli olohuoneeseen ei riittäisi minulle, se on aivan liian lyhyt. En kuitenkaan voisi nauttia sohvalla lokoilusta jos seinän takana odottaa tekemätön työ. Sitä paitsi kotitöiden ja töiden yhdistäminen on yllättävän aikaansaamatonta Muistan kuitenkin kuulleeni tutkimuksesta jossa kotona toimivilla yrityksillä on paremmat selviytymismahdollisuudet. Moni luulee että kotona toimiminen on halvempaa kun ei tarvitse pulittaa työhuoneesta. Koskaan en ole kuitenkaan kuullut yrittäjästä joka toimisi lämmittämättömässä tilassa kynttilän valossa, edes kotonaan.

Moni yrittäjä on sanonut tulleen yllätyksenä kuinka paljon markkinointiin ja asiakassuhteisiin kuluu aikaa. Käsityöläiset ylipäätään ovat huonoja mainostamaan omia tuotteitaan joten se aika on varmaan tuplaten suuri tällä saralla.
Joskus kuulee sanottavan että käsityötuotteet (luen tähän myös taidekäsityön) ovat kalliita (puppua). Riippuu kenen kannalta asiaa ajattelee; asiakkaan joka "joutuu" maksamaan enemmän siitä että saa tuotteen jossa on usein käytetty muotoilua enemmän kuin markettitavarassa (siis oikeasti, minulla ei ole mitään marketteja vastaan), siitä että tuote saattaa olla eettisemmin tuotettu, siitä että valmistaja on useimmiten helpommin tavoitettavissa ja siitä että materiaalitiedot alkuperämaata myöten ovat helpommin saatavilla. Vaiko käsityöläisen, joka kehiteltyään aikansa (joka harvemmin on vain tovi) tuotteen, valmistettuaan niitä, etsittyään myyntikanavat, toimitettuaan tuotteet, myyjän otettua provikat, ja maksettuaan kaikki koituneet kulut on iloinen että firman kassa jäi plussalle, ottaa jäljelle jääneestä summasta itselleen palkan ja maksaa siitä vielä henkilökohtaiset veronsa?

Tämä maa tarvitsee kuitenkin lisää yrittäjiä, näin ainakin lukee säännöllisin väliajoin sanomalehdissä. Yrittäjän asema maassamme ei ole kovinkaan turvattu, vapaus määrätä omia tekemisiään voi kuitenkin olla se ratkaiseva tekijä. Liukuhihnalta ei niin vain lähdetä badenbadenille hyvän sään tullessa, ainakaan kovin montaa kertaa.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa siitä puutarhan hoidosta :-D.