Tuntuu ettei tästä kouluhommasta, päättötyöstä, pääse eroon ikinä. Arvosteltavaksi se on luovutettu viime perjantaina, ja tämä viikko on mennyt suullista esittämistä valmistellessa (meikäläiselle tulee varmaan maailman suurin poverpointtiesitys, siis kilotavuissa) ja tänään muiden esityksiä kuunnellessa. Kaikkea hienoa ne muut ovatkin osanneet keksiä, korutaide jos mikä, on upeaa, ja hauskaa.

Hinku 'omien töiden' (=vapaaehtoista työskentelyä, elikä neulomista sohvan nurkassa) pariin alkaa olla jo valtava. Verkkokassi on jo kertaallen purettu ja uudelleen virkattu pahimpia oireita hellittämään. Kesäpaidan neulomisen puutteessa tässä oltais, sellaisen värikkään, pehmeän puuvillaisen. Argh!


Kynät ovat olleet kovassa käytössä tänä keväänä.