Melkein sain ainaoikeaan kuvia männä kesän projekteista. Unohtui vaan pyytää se jo luvattu lainakamera mukaan, kun lähdimme. Ehkä seuraavalla kerralla.

Olen yrittänyt neuloa nuttua piakkoin syntyvälle vauvalle (siis ei meille, vaan niille muille). Minkään näköinen pinta vaan kun ei näytä hyvältä. Niinkuin se vauva siitä välittäisi. Olen aloittanut ja purkanut työn jo ainakin pariin otteeseen ja valinnut aina uuden, ja hienomman pintaneuleen. Nuttu neulotaan yhtenä kappaleena, olen päässyt jo melkein puoleen väliin. Ehkä siis on jo pian aika purkaa työ, jälleen kerran, ja löytää joku tosi superhiano palmikkoraitanyppypitsimalli. Jee.
Ihan kuin tälläisessä pannulapun kokoisessa takissa ei olisi murheenkryyniä tarpeeksi, olen aloittanut neulomaan uudestaan erästä villatakkia. Pitkää sellaista. Siis kyllähän minä sen tiesin jo silloin ensimmäisellä kerralla, että pienemmät puikot olisivat olleet se oikea ratkaisu, varsinkin kun käsiala on iso luonnostaan. Pitipä kuitenkin tehdä loppuun asti. Ja nyt, jo vuoden kuluttua, uudelleen. Nyt niillä pienemmillä puikoilla.

Neuleblogeissa on tänään keskusteltu ainakin langoista. En minäkään ymmärrä niitä akryylilankoja. Varsinkin kun suuri osa niistä on sellaisia pöyhkeitä  ja pörröisiä. Niistä neulotuissa paidoissa laihatkin näyttävät jotenkin paksummilta, sanokaa minun sanoneen. Kuka hullu niin haluaisi??