Tämän hetkiset säätilat ovat, kuten
illoittain uutisten säätiedotuksessa sanotaan, keskimääräistä
lämpimämpiä. Mielestäni pikkupakkanen olisi jo virkistävä vaihtoehto
näille jatkuville lähemmäs kymmenen asteen lämpötiloille. Talven
tulohan yllättää vain ja ainoastaan ihmiset (ja autoilijat), ja koska
muut eläväiset luontokappaleet osaavat arvioida tuon vuodenajan tulon,
olen minäkin päättänyt elää luonnon mukaisesti ja valon määrän
vähenemisen myötä alkanut raahaamaan varastosta talvikenkää ja -takkia
huolimatta siitä, että niissä tulee kuuma. Mutta olenpahan oikein
pukeutunut sinä päivänä, kun se talvi vihdoin ja viimein saapuu.
Kesän jälkeen on mukavaa hypistellä taas talvivaatteita, ja suunnitella talvineuleen aloittamista (järkeväähän olisi suunnitella, ja aloittaa, talvineuleet jo kesällä niin niistä kerkeäisi jo ehkä nauttimaan ennen kevättä). Talvineuleet ovat siitä mukavia, että ne tehdään paksummasta langasta ja valmistuvat täten nopeammin. Ainakin ainaoikeassa.
Uusille talvineuleille olisi tällä kertaa tilaustakin. Siitä kun kesä alkoi kesäkuun alussa, olen laihtunut kaksi vaatekokoa. Se tarkoittaa sitä, että jos minulla oli toukokuussa vain muutamat sopivat farkut, koska muut olivat liian pieniä, niin nyt minulla on vain muutavat sopivat farkut, koska muut ovat liian suuria. Mutta pidinpähän viikonloppuna farkkuja, jotka ostin kuusi vuotta sitten. Näytin lähes yhtä hyvältä kuin silloin, sillä erotuksella, että näytin kuusi vuotta vanhemmalta.
Vanha lempisyystakkini näyttää nykyään säkiltä päälläni. Onneksi ostin jokin aika sitten uuden lempitakin (jonka luulin saavani halvalla, puoleen hintaan, kunnes palasin parkkipaikalle ja huomasin unohtaneeni parkkikiekon). Yhtä vanhaa talvineuletta olen kokeillut eräänä päivänä kun lämpömittari näytti vain +5 astetta, tuo neule oli aivan sopivan kokoinen (johtunee siitä, että se ostaessa oli hieman nafti). Muut talvineuleet saavat vielä odotella laatikoissaan, sillä en ole vielä tehnyt suunnitelma B:tä, mikäli ne ovatkin aivan lii-ian isoja. Aika kun on nykyään niin kortilla, ettei neulomiseen tahdo jäädä aikaa.
Vinkkini laihduttamiseen?
1. hankitaan osa-aikainen yötyö, osa-aikainen iltatyö ja osa-aikainen päivätyö.
2. jäljelle jääneellä ajalla yritetään lenkkeillä.
3. syödä saa entiseen malliin.
Kesän jälkeen on mukavaa hypistellä taas talvivaatteita, ja suunnitella talvineuleen aloittamista (järkeväähän olisi suunnitella, ja aloittaa, talvineuleet jo kesällä niin niistä kerkeäisi jo ehkä nauttimaan ennen kevättä). Talvineuleet ovat siitä mukavia, että ne tehdään paksummasta langasta ja valmistuvat täten nopeammin. Ainakin ainaoikeassa.
Uusille talvineuleille olisi tällä kertaa tilaustakin. Siitä kun kesä alkoi kesäkuun alussa, olen laihtunut kaksi vaatekokoa. Se tarkoittaa sitä, että jos minulla oli toukokuussa vain muutamat sopivat farkut, koska muut olivat liian pieniä, niin nyt minulla on vain muutavat sopivat farkut, koska muut ovat liian suuria. Mutta pidinpähän viikonloppuna farkkuja, jotka ostin kuusi vuotta sitten. Näytin lähes yhtä hyvältä kuin silloin, sillä erotuksella, että näytin kuusi vuotta vanhemmalta.
Vanha lempisyystakkini näyttää nykyään säkiltä päälläni. Onneksi ostin jokin aika sitten uuden lempitakin (jonka luulin saavani halvalla, puoleen hintaan, kunnes palasin parkkipaikalle ja huomasin unohtaneeni parkkikiekon). Yhtä vanhaa talvineuletta olen kokeillut eräänä päivänä kun lämpömittari näytti vain +5 astetta, tuo neule oli aivan sopivan kokoinen (johtunee siitä, että se ostaessa oli hieman nafti). Muut talvineuleet saavat vielä odotella laatikoissaan, sillä en ole vielä tehnyt suunnitelma B:tä, mikäli ne ovatkin aivan lii-ian isoja. Aika kun on nykyään niin kortilla, ettei neulomiseen tahdo jäädä aikaa.
Vinkkini laihduttamiseen?
1. hankitaan osa-aikainen yötyö, osa-aikainen iltatyö ja osa-aikainen päivätyö.
2. jäljelle jääneellä ajalla yritetään lenkkeillä.
3. syödä saa entiseen malliin.
Kommentit