Jaahs, onpas taas viikko. Normitöitten (jotka tällä viikolla tarkoittavat toistaiseksi 3 yötä sekä 2 iltaa) lisäksi olen pitkästä aikaa istahtanut kangaspuitten taakse ja riipaissut 10 metriä paneeliverhokangasta (keskivauhti metrille laskettu, mutta ei siitä sen enempää) kun kerran pyydettiin.
Kun tuo paperinen kangas on pätkitty ja päärmätty (meikäläisen työnä oli se hauskin, kutominen), on verhojen suuntana Stockholm Furniture Fair. Pääsin käymään kyseisillä messuilla vuonna 2004, olisi mahtavaa päästä sinne uudelleen. Viidessä tunnissa kerkesi juuri ja juuri käymään kaikki messuhallit läpi. Ideoita ja uusia ratkaisuja näki joka paikassa, ei ihme että messut ovat suositut.

Runsas puuhastelu muitten leivissä on tarkoittanut sitä, etten ole juurikaan kotona aikaani viettänyt. Joka puolestaan tarkoittaa sitä, että alpakkafifi on vielä kesken. Harmillista, sillä olisi ensi viikolla ollut käyttöä. Viikonloppu menee töissä ja muissa askareissa, joten neulomaan ei juurikaan kerkeä. Onneksi on olemassa jo aiemmin neulottu mohairfifi.

---

Kävin tänään kampaajalla. Otsatukkaa lyhennettiin. Maailma on erilainen molemmin silmin nähtynä.