Koska lankavarastoni sijaitsee ympäri kaupunkia sekä taloa, jätin sen kuvaamatta. Ei se silti niin suuri ole kuin voisi ehkä kuvitella. Puikkovarastoni sijaitsee vanhassa, pitkässä penaalissa, jossa siinäkään ei suuremmin kuvattavaa ole. Saatika että olisin löytänyt sen.
264673.jpg
Kaunein huone kodissani. Älkää käsittäkö väärin, tämä on on rumin huone kodissani. Vielä. Kun saaristolaissarjan tyylinen panelointi revitään nuotiotarpeiksi, puolikkaan kananmunan muotoinen kuuppa katossa (jota myös valaisimeksi kutsutaan) hävitetään niin sitten se alkaa muuttumaan kauneimmaksi huoneeksi. Takaseinälle vahva, lämmin väri joka näkyy hyvin olohuoneen puolelle ja  melko alas ulottuvalle ikkunalle jotain katseenvangitsijaa ja sängylle uusi päiväpeitto. Pariovet. Pariovet. Pariovet on sananakin ihana; symmetrisen, avaran ja valoisan kuuloinen. Yöpöytää minulla ei ole. Miähellä on, mutta siitäkin hankkiudutaan eroon. Pursuava pyykkikori jää onneksi kulman taakse. Parioven takana on kirjakokoelma, josta unohdin ottaa kuvan.

264674.jpg
Lempineulomuspaikkana on ehdottomasti nojatuolini.

264669.jpg
Näkymä keittiön ikkunasta. Harmaa. Tuolla purettiin pommia joitakin viikkoja sitten.

264675.jpg
Paikat joissa päivittelen blogiani. Työhuoneeni sekä viereinen Miähen työhuone.

264668.jpg
Eteinen on muuton jäljiltä vielä laittamatta. Kuten näkyy meillä ei ole naulakkoa (edellinen omistaja vei sen mukanaan), mutta seinällä roikkuu nukkainen paperinaruryijy, jonka tein vuosia sitten.

264671.jpg
Epäesteettinen, mutta valitettavasti totta. Se ei häiritse, että kylpyhuoneemme on minimaalisen pieni. Mutta se väri! Miten kukaan??! Saatika, että olisi maalatessaan keltaisella (#*?) vesijohtoja ollut joko tarkkakätinen tahi suojannut edes kaakelit.

Lempineuletta minulla ei oikeastaan ole. Enkä keksinyt mitään pörröä (noh, ryijyjä nyt riittää) enkä sileää. Keittiökaapin sisältöä mietin, mutta surkeissa kaapeissamme kaikki hakee vielä paikkaansa joten päätin sulkea ovet.