Koska olen tänään jo tehnyt yhden työpäivän, päätin olla huomioimatta huomista eräpäivää kurssin erään tehtävän osalta. En ole edes aloittanut sitä, eikä minulla ole huomennakaan aikaa tehdä sitä. Joten tavoistani poiketen palautan tehtävän myöhässä. Aina ei vain jaksa.

Painoni on noussut muutaman kilon salakavalasti. Ihmekö tuo, sillä en ole ehtinyt liikkumaan koko tänä vuonna muutamaa hassua salikäyntiä ja joogakertaa lukuunottamatta. Muutama tunti sitten olin hyvilläni, että ehdin sentään joogaan tällä viikolla, kunnes tajusin että turha toivo. Samana päivänä olen ensin yön töissä, käyn nopsasti kotona suihkussa jatkaen saman tien toiseen työpaikkaan. Joten kun virka-aika loppuu, minulla on jo 12 tuntia töitä takana. Ja samaiseksi illaksi olisi mentävä vielä muutamaksi tunniksi töihin. Ja taas muutaman tunnin kuluttua yöksi töihin. Vaikka jättäisin nukkuamatta pariksi vuorokaudeksi en ehtisi joogaamaan varttia kauempaa. Kuinkahan helposti kolmekymppiset saavat sydänkohtauksia? Luulisin, että saan tietää sen piakkoin.

Tämän viikon parasta antia oli 9-vuotissynttärit. Makoisat kahvipöydän antimet, leppoisaa juttelua ja onnesta soikea synttärisankari.