Opiskeluaikoina oli keväisin aina järkyttävä kiire. Joten kun valmistuin olin huojentunut, että viimeiset kiireet oli takanapäin. Ja nyt kun olen henkilökuntaa, on kiire ehkä hieman suurempi sen lisäksi että olisi muutkin työt hoidettavana. Enpä sitä silloin arvannut.

Olen usein epäillyt alkeellisia opettajantaitojani, mutta tänään ihastelin melkein liikuttuneena kuinka upeita tuotoksia oppilaat luokseni kiikuttivat. On se oppi mennyt perille kuitenkin, ihanaa.

Miäs, jota en ole viikkoon juurikaan nähnyt reissaamisensa takia, soitti tänään ja ilmoitti toukokuussa tulevan upouuden venheen. On se siitä haaveillut, ja on kyllä ansainnutkin.

Kotikoneen työpöytääni on koko talven komistanut taustakuvana juuri Se moottoripyörä, jonka haluaisin. Tämän vuoden malli ja kaikissa väreissään. Kolmisen viikkoa sitten huomasin vastapäisen talon erään ikkunan, ja pressun, alle ilmestyneen mp:n. Nyt kaveri on ottanut sen käyttöön. Ja kyllä. Se on juuri Se. Niin lähellä mutta niin kaukana.

Hassua kuinka ajat muuttuvat. Ennen selailtiin vanhoja valokuva-albumeja, ja nyt vanhoja valokuvaromppuja. Ja aina vanha minä näyttää yhtä naurettavalta.

524155.jpg

Viisi vuotta sitten.