Tämä viikko on ollut kiva. Aurinko on paistanut, mikä piristää aina mieltä. Ja vettä on satanut, joka helpottaa allergisen eloa.

Tällä viikolla päivätyössäni oli myös erityisen kivaa ohjelmaa; opetin untuvikkoja eka vuoden opiskelijoita kutomaan. Kyseessä oli vapaasti valittava kurssi, joten joukossa oli myös tyystin toisen materiaalin opiskelijoita . Ryhmä oli pieni, joka oli ainoastaan positiivinen asia. Kymmenen vuoden takaiset hetket ovat palautuneet mieleen näitä noviiseja opastaessa. Että sitä on joskus itselläkin mennyt kolme päivää siihen, jotta lyhyen loimen kaikki kaksisataa lankaa ovat kudontakunnossa. Niin herttasta! Hienoa oli, että kaikki, vielä niiden kolmen päivän kuluttuakin, jaksoivat olla innoissaan kutomisesta. Kehittymisen näkee valmiissa kankaassa ensimmäisen metrin matkalla; kuinka tiheys alkaa olla vakio eikä heittele, reunat ovat siistiytyneet yms. Hianoa.