Joka aamu kahdeksaksi töihin. Viisi päivää kävelyä pitkin koulun käytäviä työpisteeltä toiselle opiskelija kerrallaan, ja kierros uusiksi. Loppuviikosta ostin kunnolliset työkengät, jalat suorastaan huusivat niitä.
Loppukevääksi on tunteja niin, että joudun luultavasti pitämään yhden kurssin viikonloppukurssina. Tuntien valmisteluun tulee menemään pirunmoisesti aikaa. Olen aivan pihalla siitä kaikesta byrokratiasta ynnä muusta, joka suuressa laitoksessa on pakollista. Oppilaiden taso on laskenut roimasti siitä, kun aikoinani itse aloitin opiskelun.

Säännöllinen rytmi, vapaat viikonloput ja yksi ainoa työpaikka saa elämän tuntumaan hävyttömän helpolta. Poden suorastaan huonoa omaatuntoa.
Joten olin tiistaiaamuna kello 5.10 kuntosalilla soutamassa ystävän seuralaisena. Keskiviikkona lähdin ennen aamukuutta kolmen vartin lenkille. Loppuviikosta jätin aamuaerobiset tekemättä seisomisesta kipeytyneiden jalkojeni vuoksi.

Tänään sain pilkkikisoissa elämäni ensimmäisen pilkkisaaliin. En tiedä kumpi meistä oli enemmän pahoillaan koukkuun tarttumisesta.