En ole ainoa , joka kamppailee ylimääräisen kanssa. Ja koska tulin jo viime kesänä luvanneeksi aloittavani myötätuntodieetin (joskin huomattavasti lyhyemmän, toivottavasti, kuin se jota komppaan), oli dieetti vihdoin aloitettava vaikka sain sitä siirrettyä ja venkoiltua kuukauden tai pari. Tammikuu kun meni keittiöremontin parissa ja helmikuu sujui muuten vaan.

Koska terveellisesti syöminen ei totisesti ole helppoa, olen hankkinut kalorilaskurin itselleni. Ja kauhukseni joutunut huomaamaan -500kcal:n päivävajeen vaativan melkoista taiteilua näin vasta-alkajalta. Mutta alan päästä jo pikkuhiljaa kärryille. Tänään on ensimmäinen päivä, joka taitaa sujua mallikkaasti. Nälkä on ollut tuttu tunne, mutta luulen sen osittain johtuvan siitä että kroppani totuttelee vielä uuteen vuorokausirytmiin (aamulla ylös). Kannan rasiatolkulla eväitä opettajanhuoneen jääkaappiin päivittäin. Enkä pistäisi pahakseni, vaikka lounastaukoa aikaistettaisiin tunnilla. Mutta ylpeänä kannan pöytään porkkanaraasteeni, tomaatit ja kurkut sekä lämpimän eväsruokani, muiden opettajien mutustellessa keksejä, voileipää tai jogurttia.

280142.jpg

Huomenna päättyy ensimmäinen kankaanpainokurssini. En tiedä monta vuotta vaatii, että käy niinkuin on sanottu; opettaminen täyttää luovien asioiden kiintiön. Toivottavasti siihen menee pitkään, sillä tällä hetkellä opettaminen tuntuu ruokkivan ja antavan ideoita omaan mielikuvitukseen ja työskentelyyn.

Tänään iski pitkästä aikaa himo päästä neulomaan. Olisikin jo korkea aika saada valmiiksi vuoden 2007 joululahja...