Leikkaus oli sujunut hyvin ja kävin päivittäin katsomassa loukkaantunutta motoristia sairaalassa. Perjantaina, kaksi päivää tapahtuneen jälkeen, oli potilas ensimmäinen joka kysyi minulta kuinka minä voin, miten olen selvinnyt tapahtuneesta. Hetken hiljaa oltuani vastasin voivani nyt hyvin, mutta onneksi kukaan ei kysynyt sitä aiemmin. Huonetoverina oli dementoitunut rouva, joten karkasimme aina pyöräntuolin kanssa pihalle naureskelemaan ja arvailemaan kuinka pitkä ommel  haavasiteen alla olisi.
Tällä viikolla hän pääsi jo kotiin ja ensimmäiseksi keitimme sen kunniaksi pullakahvit. Seuraavana päivänä teimme yhdessä makaronilaatikkoa ja nautiskelimme terassilla auringosta. Eilen kävimme katsomassa vaurioitunutta pyörää (jonka päälle hän kampesi lasta jalassaan), vakuutusyhtiössä, ihmisten ilmoilla ylipäätään ja nauraa rätkätimme taas kaikelle.
Kävin katsomassa tapahtumapaikkaa. Sen puun kohdalla, jonka alla yli viikko sitten käänsin sydän kylmänä pyöräni ympäri, kulkivat väristykset pitkin selkäpiitä. Tienpientareella oli vieläkin jäljet, mutkassa hiekkaa ja kuoppia. Ja se kivi oli pienempi kuin muistin, mutta oja vuorostaan syvempi. Kukaan ei vieläkään tiedä, mitä oikeasti tapahtui. Mutta ei sen väliä.

Olen käynyt katsomassa kaksioita. Itselleni. Ja mukana on ollut ihminen, jonka kanssa asuntojen tsekkausta on tehty ennenkin; Miäs. Kuulostaa toisten korvaan oudolta, mutta kun ero tapahtuu ystävyyden merkeissä, niin miksi sitä ystävyyttä purkamaan. Eilen lähtiessämme samalla autolla pihasta, oli Miähellä mukanaan kirjekuori. Ikuinen dilemma, jossa minulla palaa aina hermot (Miäheen): osta postimerkki ja löydä postilaatikko keskusta-alueella näppärästi, kun olet autolla liikenteessä. Eilinen kirjekuori sai molemminpuolista naurua aikaiseksi 'onneksi lusikat on menneet jo jakoon'.

Olen nautiskellut kesästä ottamalla aurinkoa parvekkeella. Epulle nostin talousjakkaran parvekkeen kaiteen viereen, jotta se voi seurailla maailmaa. Se metsästää kärpäsiä suurin elkein ja nojailee välillä kaiteeseen alas katsellen. Nojailu oli jotenkin uusi, hauska taito. Nimittäin illallisella kissa hyppäsi selkäni taakse, nosti etutassut tuolin selkänojalle ja toisen takatassun tuolin poikkipienalle ja nojaili siinä pitkät tovit. Pystybaarissa hengaileva kissa...'otetaan nämä yhdet ja katotaan sitten sitä ruokalistaa'.
Eppu on pitänyt vesileikeistä aina. Nyt se on keksinyt että vessanpöntössäkin on vettä. Hauskaa. Tai sitten ei.

1623157.jpg
Näyttelynavajaisiin on keretty.