Ainaoikeassa ei olla kesätauolla, vaikka niin ehkä voisi luulla. Kesä tuppaa vain lähes tulkoon aina olemaan niin pirun kiireistä aikaa, että kaikkeen ei meinaa keretä. Tällä haavaa neulominen ja kaikki muu harrastaminen on juuri sitä, mihin aika ei meinaa keretä. Mitään uutta neulomusta en ole aloittanut, enkä vanhojakaan loppuun saattanut, ja juoksulenkkaritkin homehtuvat kaapissa kovaa vauhtia. (Kävin sentään sporttikaupan alessa hiplaamassa juoksuhousuja, mutta niissä ruuhkissa hullukaan kestä selväpäisenä edes yhtä sovitusta).

Toppi, jota olen pitkään ja hartaasti virkannut, etenee hi-t-a-a-s-ti. Olkaimet olen sentään jo ommellut kiinni takakappaleeseen. Ja vähän päätellyt langanpäitä, muttakun viimeistely on ai-na niin rasittavaa puuhaa, että katsotaan nyt ovatko ne kaikki biljoona langanpäätä päätelty tämän kesän aikana.

Olisi kiva neuloa taas joku hartiahuivi. Varsinkin kun täällä oli parikin kuvaa kauniista, ja vielä väreiltään meikäläiseen vetoavista huiveista.

Koska aikaa ei suurempiin töihin ole ollut, olen virkannut ohuesta paperinarusta säilyttimiä, purkkeja, joita olen sitä mukaa antanut pois kun ne ovat valmistuneet. Haaveissa olisi kuitenkin petrolinvärinen hartiahuivi (ikään kuin noita ei jo riittäisi), sekä neulottu hihaton paita. Ja neulotut bikiniyläosat. Yhdet jo neuloin, mutta niistä tuli liian isot. Joten ;
 myydään kaksi kupolitelttaa tarpeettomana.