Maanantai, oi maanantai.

Sitä makoilee aamulla sängyssä ja on tyytyväinen kun sai nukkua yöllä, toisen kerran viikon sisällä. Vielä enemmän hymyilyttää ajatus siitä, että jäljellä on vielä kahdet oikeat yöunet, ennen kuin on mentävä seuraavan kerran töihin.
Ja sitten pomo soittaa ja passittaa töihin ensi yöksi. Uusi kuski, joka viime yönä ajoi ensimmäistä kertaa yksin, ei luuloistaan huolimatta osannutkaan reittiä hyvin. Kyllä minä sen tiesin. Ja arvasin. En minäkään olisi aikoinani vielä osannut kolmen kerran jälkeen. Ärsyttää silti, vähän.

Käyn tilaamassa kampaaja-ajan. Olen luullut niskahartiakipujeni tulleen melko paljosta työntekemisestä (käspelillä 500-1000kg kuorman heittelyä sinne tänne/yö), mutta tulin siihen tulokseen että syynä ovat liian pitkät etuhiukseni. Sen lisäksi että puhaltelen niitä pois silmiltä, heittelen päätäni saadakseni kuontalon pois kasvoilta. Pään ylenpalttinen vatkaaminen saa varmasti keneltä vain niskat jumiin. Varsinkin pakkasilla.

Käyn isännöitsijällä. Muun asioinnin ohessa kysyn ovatko muut valittaneet alakerran sällistä. Eivät ole. No, me olemme. Ja sälli tietää ettei se ole aina kovin suosittu meidän taloudessamme. Joten lauantai-iltana, kun hän juhli kavereineen kolmatta päivää, päätti arvoisa naapurimme tulla soittamaan ovikelloamme kello 22.30 vain kysyäkseen ettei kait haittaa kun hänellä on tänään vieraita. Minulla olisikin ollut vielä tunti aikaa yrittää nukahtaa ennen kellon soittoa ja töihin lähtöä.

Käyn kioskilla tarkoituksena mahdollisesti ostaa Vogue Knitting-lehti. Ei näy missään, en kysy myyjältä vaan arvelen lehden olevan loppuunmyyty. Kotona käynti Lehtipisteen-sivuilla paljastaa ettei kyseinen lehti ole enää valikoimissa. Eli Vogue Knitting-lehteä ei jälleen saa mistään täältä kaupungista. Prkl!!