Viha-rakkaus suhteeni piirtämiseen, maalaamiseen ja muuhun kuvalliseen esittämiseen sai myönteisiä piirteitä opiskeluni loppupuolella. Koska olin useimmilla tuotesuunnittelutunneilla se ainoa oppilas, syystä että olin itse oma luokkani, oli aineeseen pakon edestä panostettava. Opettajakin oli vaativa ja suorasukainen...ja 90 minuutin pituinen tunti on pitkä aika. Joten kun luonnoksia toi kymmeniä kappaleita, meni aika niitä läpikäydessä näppärästi. Pakkohan siinä oli opetella käyttämään eri välineitä ja tekniikoita. Lopulta luonnostelu oli jo nautinnollista puuhaa.

Tänään, opettaessani tuotesuunnittelun perusteita opiskelunsa alkutaipaleilla oleville, tuntui kuin olisi peiliin katsonut. "Onko pakko?", " Montako on tehtävä??", "...Humpuukia....". Jospa saisin opiskelijat vapautumaan ja rikkomaan ne omat rajansa. Toivottavasti onnistun.

Hiukseni ovat kasvaneet jo muutaman vuoden pituuttaan. Moni pitää minua yhä lyhythiuksena, ja useat ovat avoimesti hämmästyneitä kuntaloni nykyisestä lookista. Sain iltapäivällä jälleen kerran huomata kuinka pitkäksi ne ovatkaan kasvaneet... Hyppäsin autoon, kurkotin repsikan penkillä olevaa laukkuani kohti ja tunsin tukistuksen. Ovi auki ja tukka pois välistä.