Piirtämisellä ja banaanilla on yhteistä. Kyllä, välillä pitää koittaa kumpaistakin muistaakseen kuinka inhottavaa se on.

Banaanin rakenne on usein ällöttävän niljakas. Ja ne roikkuvat banaaninarut!Karseeta!!

Piirtäessä tapahtuu jotain kummallista kynän ja aivojen välillä. Aivoista lähetetty kuva muuttuu matkan varrella kummalliseksi sinnepäinkuvaksi olematta koskaan se, jota alunperin ajattelin. Ja kun viettää muutaman hetken ihmetellen piirrettyä sinnepäinkuvaa, on alkuperäinen kuva siinä pään päällä kellivässä ajatuskuplassakin muuttunut epämääräiseksi mössöksi, josta ei enää saa selvää miten ne pienet yksityiskohdat menivätkään.

Kuten nyt tässä kuvassa, johon yritin jäljentää päässäni olevan kuvan pitkästä neuletakista. En enää saa alkuperäisestä mielikuvasta kiinni, mutta se oli paljon mielenkiintoisemman näköinen kuin tämä villatakki, jossa sinällään ei ole myöskään mitään vikaa, varsinaisesti. Se vain on niin tavallinen.

Ja ympyrät! Ne ovat vainonneet jo vuodesta 2004 mutta eivät suostu sopimaan yhteen minkään ajatukseni kanssa!! Ympyröitä neuleessa, jollain tavalla (miten niin epämääräistä??), mutta yritäpä saa ajatus paperille. Ei tule kesää.

Lainasin koulun kirjaston tyhjäksi (tai niin luulisi, kun katsoo kantamuksiani). Näin kesän kynnyksellä sieltä saa 3 kuukauden lainausajan. Ja syksyllä palautan lukematta jääneet kirjat takaisin:-D