Kevät yritti tulla jo. Pikavisiitti toispuolelle Suomee todisti sen; kahden päivän aikana, n. 900 kilometrin matkalla näkyi yli kymmenen lämpimästi pukeutunutta motoristia. Tosin viikonlopun räntäsateet lumettivat varmasti niidenkin aikeet. Mutta olipa vaan mukavaa ajella kuivilla maanteillä, ihan autollakin. Miäskin oli tyytyväinen siirryttyään tällä viikolla silmälasillisten klaaniin ja todettuaan ettei hämärässä ajo oikeasti olekaan niin hankalaa, kun näkimet on kunnossa.

457244.jpg
Kevät oli askeleen pitemmällä siellä kuin täällä.

Visiitti oli niin pikainen etten edes ehtinyt Kauhavan Kangas-aittaan. Mikä oli tietysti positiivista lompakkoni kannalta. Kompensoidakseni tilannetta ostin eilen marketista bambulankaa. Kaikkinensa kolme viidenkymmenen gramman kerää. Määrä, josta ei saa neulottua/virkattua mitään järkevää minkään kokoiselle. Fiksua, eikö?

457245.jpg
Kaksin aina lämpimämpi?

457243.jpg
Tuore kukkameri.

Jokunen tovi sitten piti kertoilla viime aikoina kertyneistä kirjoista. Korjattakoon asia tällä kertaa. Nyt niistä on vähän jo kerrottavaakin, kun ollaan tutustutttu paremmin.

457246.jpg

Päällimmäisenä Neuleet-kirja. Kävellessäni kuntosalilta kotiin tuumailin männäkö kioskilta hakemaan litra jäätelöä (koska sehän oliniiku kulutettu jo etukäteen) vai käväistäkö uudella kirpparilla. Jälkimmäiseltä 3,5 eurolla hankittu kirjanen, joka sisältää ihan hauskan näköisiä neulemalleja reunapitseistä koho- ja kirjoneuleisiin. Ei jäätelöä sillä kertaa.
Virkkaamme villalangasta-kirja tuli synttärilahjaksi. On vuodelta 1964 (paaal-jooon vanhempi kun minä). Sisältää mustavalkokuvia ja neuvoo niin kädestä pitäen kuin kirja voi, että kuinka virkataan. Historia toistaa itseään, sillä vuonna 1964 "Virkkaaminen on jälleen muotia". Ja nyt taas.
Iloisia neuleita lapsille -kirja tuli edellisen mukana. Vuoden 1981 kirjassa on jo värikuvia. Sisältää ohjeita niin kone- kuin käsinneulojallekin. Mikäli joskus haluan neuloa jonkun jälkikasvulle jotain.
Raja-kirja tuli myös synttärilahjaksi. Aivan ihana! Suosittelen. Esikoisromaanin kirjoittajan tyyliä voisin kuvailla sanoin 'helmeilevä, pohdiskeleva ja aito'. Olin mennyttä jo sivulla 9: "Pionit rehentelivät tuhlailevasti tienpientareen kukkapenkeissä". Miten sanat voivat soljua niin makoisasti. Herätti paljon pohdittavia asioita, mutta ahneus pakotti jatkamaan lukemista aina eteenpäin, joten pohdiskelematta jäi.
Astanga -kirja niille joita asia kiinnostaa. Täyttä asiaa, jota ei voi ottaa liian suurina annoksina kerralla vastaan. Joogan ja sen merkittävimpien henkilöiden historiasta kuvitettuihin asanoihin.